Miksi Viktor Frankl kehitti uuden terapiamuodon?

Lääketieteen ja filosofian tohtori Viktor Frankl (1905-1997) oli jo lapsuudessaan erittäin kiinnostunut filosofiasta ja hänellä oli ilmeistä taipumusta filosofiseen ajatteluun. Hyvin varhain lapsena hän oli kuitenkin päättänyt, että hänestä tulee aikuisena lääkäri ja siksi häntä kiinnostivat myös erilaiset uudet suuntaukset, joita esiintyi lääketieteen alalla. Jo kouluaikanaan Frankl kävi kuuntelemassa Sigmund Freudin psykoanalyysia käsitteleviä luentoja ja osallistui myöhemmin säännöllisesti myös kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen tilaisuuksiin. Petyttyään Freudin oppisuuntauksen perustaan, joka ei vastannut yleisesti hyväksyttyjä tieteellisyyden kriteerejä, Frankl siirtyi Alfred Adlerin luoman individuaalipsykologian pariin. Hän joutui toistamiseen pettymään siihenkin johtuen teoriaan liittyvästä reduktionismistä, jossa inhimillisiä ilmiöitä yksinkertaistiin liiallisesti siten, että osa ihmisen olemuksesta ja olemassaolon puolista häivytettiin.

Molempien oppien suuri puute oli lisäksi, että ne perustuivat enemmän luojiensa henkilökohtaisiin näkemyksiin, kuin tieteellisiin teorioihin, joiden pätevyyttä voidaan avoimesti tutkia ja kriittisesti arvioida sekä arvioinnin perusteella myös korjata. Frankl oli valmis kehittämään Adlerin teorioita, mutta tämä halusi itsevaltiaan tavoin pidättää itsellään kaiken päätösvallan niihin ilman valmiutta edes yhteisön sisäiseen saati julkiseen keskusteluun, kuten tieteellisesti perustellulta tiedolta tulisi edellyttää.

Ollessaan lääketieteen opinnoissaan erikoistumassa psykiatriaan, Frankl sai ohjaajaltaan Rudolf Allersilta vihjeen tutustua Max Schelerin arvofilosofiseen pääteokseen. Franklin omat opiskeluaikaiset kokemukset nuorten auttamisesta, siihenastiset lääketieteen opinnot ja harjoittelujaksot sekä hänen omat johtopäätöksensä Freudin ja Adlerin sekä laajemminkin lääketieteen, psykiatrian ja psykoterapian puutteista, saivat hänet ryhtymään oman tieteellisen teoriansa kehittämiseen. Keskeisenä innoittajana toimivat Schelerin ajatukset, joiden keskiössä oli filosofinen, holistinen ihmiskäsitys sekä ihmisen näkeminen henkisenä, arvoihin olemassaolonsa perustavana ja tarkoitusta elämäänsä etsivänä persoonana.

Mitä laajemmin Frankl harjoitti psykiatrian ja neurologian erikoislääkärin tointaan, sitä selkeämmin hän huomasi, kuinka osa ihmisten ongelmista jäi kokonaan pimentoon ja kuinka niitä tulkittiin joksikin muuksi kuin niiden todellinen olemus olisi edellyttänyt. Tämä johti siihen, että osa ihmisten ongelmista jäi kokonaan hoitamatta, joka saattoi johtaa potilaan tilan jatkuvaan huononemiseen tai, mikä pahinta, niitä hoidettiin täysin väärin, joka saattoi johtaa virheellisen lääkityksen takia odottamattomiin sivuvaikutuksiin tai virheellisten hoitotoimenpiteiden takia jopa kokonaan uusiin tauteihin sairastumiseen.

Suurin vääristymä, joka on vallalla nykyisessäkin ihmisten auttamistoiminnassa, on se, että lukuisat sellaiset oireilun muodot, jotka aiheutuvat ihmisen elämäntilanteesta ja jotka olisivat ratkaistavissa ihmisen henkisten kykyjen ja voimavarojen avulla, tulkitaan psyykkisperäisiksi ongelmiksi, jolloin niitä hoidetaan aivoihin ja muuhun kehoon vaikuttavilla lääkkeillä ja vieläkin rajuimmilla hoitomuodoilla. Frankl arvioi aikanaan, että tällaisten oireiden osuus oli noin 20 prosenttia koko väestön keskuudessa, eli joka viides jäi hoitamatta tai häntä hoidettiin väärin.

Nuorten ihmisten kohdalla (työskenneltyäni parikymmentä vuotta voimakkaasti oireilevien nuorten parissa) oma arvioni tästä osuudesta on jopa 80 prosenttia. Toisin sanoen, suurin osa nuorten nk. mielenterveysongelmista on tervettä reagointia kaikkeen siihen arvottomuuteen ja armottomuuteen, mitä nuoret joutuvat erityisen herkkinä vuosinaan kohtaamaan elämässään. Nuoret kysyvät oman elämänsä tarkoitusta, omaa merkitystään maailmalle ja koko maailmassa olemisen mielekkyyttä aktiivisemmin kuin ihminen tekee koko lopun elämänsä aikana yhteensä. Kun tämä kysymys jää tässä taloudellista kasvua, keskinäistä kilpailua ja ihmistä pelkkänä kuluttajana palvovassa maailmassa vastaamatta, on suorastaan luonnollista ja äärimmäisen terveellistä ja tervetullutta, että nuori alkaa oireilla. Kyse on vain siitä, että kun nuori oireilee jonkinlaisella toisia tai itseään vahingoittavalla tavalla, pitää häntä auttaa suuntautumaan sen sijaan jotakin maailmaa paremmaksi rakentavaa päämäärää kohti.

Frankl kiteyttää tällaisen arvoperäisen oireilun tarkoituksettomuuden tuntemukseksi, joka voi olla sen vaikeusasteesta riippuen eksistentiaalista ahdinkoa, eksistentiaalista turhaumaa tai eksistentiaaliseen tyhjiöön joutumista. Jälkimmäisin, kaikkein vakavin ja vaarallisin muoto, ilmenee kaiken alleen peittävänä ahdistuneisuutena, masentuneisuutena tai itsetuhoisuutena. Tilanne ratkeaa pysyväluonteisesti vain ihmisen henkisiin kykyihin ja voimavaroihin – keskeisimpinä tässä yhteydessä henkinen uhmavoima, tahto tarkoitukseen ja itsen transsendenssi*) – perustuvan työskentelyn avulla sekä vaiheittaisella elämän tarjoamiin tarkoitusmahdollisuuksiin tarttumisen avulla.

Franklin kehittämän logoteorian ja siihen perustuvan logoterapian avulla on mahdollista auttaa ihmistä löytämään itsestään sellaisia henkisiä kykyjä, jotka auttavat häntä elämään arvopitoista ja tarkoituksentäyteistä elämää sekä saavuttamaan sellaisia henkisiä voimavaroja, jotka auttavat ennaltaehkäisemään erilaisten aiemmin häntä vaivanneiden oireiden toistumisen. Tähän ei pelkkä ihmisen psykofyysiseen puoleen kohdentuva hoito tai työskentely riitä. Logoterapiassa keskitytään Franklin nimeämien ja määrittelemien ihmisen henkisten kykyjen löytämiseen ja voimistamiseen, jotta ihminen kykenisi suuntautumaan kohti kaikkia niitä tarkoitusmahdollisuuksia, joita elämä hänelle erilaisissa tilanteissa ja hetkissä tarjoaa.

Logoterapian avulla voidaan kattaa myös kaikki ne ihmisen elämään väistämättä kuuluvat ongelmat, joiden osalta ihminen jäisi muuten asianmukaista apua vaille. Tämä toteutuu sitä kautta, että Viktor Frankl osasi yhdistää lääketieteeseen, psykiatriaan ja psykoterapiaan sellaisia filosofiaan kuuluvia lähtökohtia ja sisältöjä, joiden avulla ihminen tulee kohdattua kokonaisvaltaisesti kaikkine sellaisine häneen ja hänen elämäänsä kuuluvine puolineen, joissa hänen maailmassa olemisensa todellistuu.

*) Linkkiin logoteoriaa käsitteleviin kirjoihin ja artikkeleihin pääset tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s